Artikkeli: Päihdepäivät: Uuden äärellä – Menetelmiä ja kohtaamisia 

”–Tutustuttuani Päihdepäiviin olen huomannut, että täällä on valtavasti osaamista ja tärkeää asiaa. Mielestäni olisi tärkeää, että myös ihmiset, jotka eivät työskentele päihdetyön kentällä kävisivät joskus kuuntelemassa. Uskallan väittää, että lähes jokaisen ihmisen lähipiirissä on joku ihminen, jota päihteet jollain tapaa koskettavat”, Helena Pöllänen kertoo. 

Päihdepäivien teemana vuonna 2023 oli Uuden äärellä – Menetelmiä ja kohtaamisia. Teema oli hyvin ajankohtainen, sillä hyvinvointialueet ovat aloittaneet juuri toimintansa ja päihdetyössä ollaan monella tavalla uuden äärellä. Päihdepäivät ovat Suomen suurin päihdeaiheinen koulutustapahtuma, jossa osallistujia oli noin 1100 henkilöä. 

Päihdepäivien alkuseminaarissa hypättiin suoraan syvään päätyyn tarkastelemaan tulevaisuuden mahdollisuuksia sekä kohtaamista haavoittuvissa hetkissä. Kohtaamista haavoittuvissa hetkissä – vuorovaikutuksen voima puheenvuoron piti puhuja, kouluttaja ja koomikko Helena Pöllänen. Puheenvuorossaan hän yhdisti oivaltavasti teoriaa ja kokemusta, hieman huumorilla sävytettynä. 

”Kun valmistelin puheenvuoroani, pohdin, että tuonko esiin teoriaa. Ajattelin, että kohderyhmällä on varmasti viestinnän osaamista ja kokemuksia kohtaamisista, joten halusin tuoda jotain uutta mukaan keskusteluun. Toin keskusteluun omia kokemuksiani onnistuneista kohtaamisista, jotka ovat vaikuttaneet positiivisesti sekä omaan että läheisteni elämään”, Pöllänen kertoo. 

Ensi kerran päihdepäivillä

Pöllänen kertoo saaneensa tuttavaltaan kutsun tulla puhujaksi Päihdepäiville. Hän kokee puheenvuoronsa olevan hyvin erilainen aiempiin verrattuna, sillä päihdetyön kentällä kohdataan ihmisiä, joiden elämässä on tapahtunut paljon epämieluisia asioita, ja jotka eivät välttämättä ole halukkaita ottamaan apua vastaan. 

”Olen nyt ensi kertaa Päihdepäivillä, uusi tuttava, joka oli nähnyt puheenvuoroni vuorovaikutuksesta, vinkkasi minusta Päihdepäivien järjestävälle taholle. Päihdeaiheisiin olen tutustunut häpeä -puheenvuoroani valmistellessa, sillä aihe häpeä on isossa roolissa päihdeongelmissa. Tutustuttuani Päihdepäiviin olen huomannut, että täällä on valtavasti osaamista ja tärkeää asiaa. Mielestäni olisi tärkeää, että myös ihmiset, jotka eivät työskentele päihdetyön kentällä kävisivät joskus kuuntelemassa. Uskallan väittää, että lähes jokaisen ihmisen lähipiirissä on ihminen, jota päihteet jollain tapaa koskettavat”, Pöllänen kertoo. 

Stigma ja kahlitseva häpeä

”Syy siihen miksi aloin puhumaan häpeästä oli se, että koin itse stigmaa. Ainoa keino, miten stigmaa voi purkaa on puhuminen. Stigma ja kahlitseva häpeä poistuvat, kun huomaa että ihmiset hyväksyvät sinut sellaisena, kuin olet”, Pöllänen pohtii. 

Pölläsen mukaan kahlitseva häpeä on yhteydessä ulkopuolisuuden tunteeseen. Hän kokee, että menneisyyden kokemuksilla on suuri merkitys haasteiden muovautumisessa. 

”Tajusin joitain vuosia sitten, kun minulla on ollut omia haasteita elämässäni, että yhteinen tekijä niillä oli häpeä. Aloin tutkimaan aihetta maallikkotasolla kirjallisuuden myötä. Eniten minua puhututti Ben Malisen teos Elämää kahlitseva häpeä, joka kertoo häpeän synnystä. Voin itse allekirjoittaa kyseisen teorian, koen että itse kasvoin emotionaalisessa ilmapiirissä, jossa ei ollut minun tarpeilleni tilaa, vaan energia kului siihen, että kannateltiin kulisseja”, hän kertoo. 

Asenteella on suuri merkitys

Pöllänen toivoo, että hänen puheenvuorostaan mieleen jäisi asenteen merkitys. Hän painottaa sitä, että stigma ja häpeä estävät avun saamista. Kohtaamisessa tärkeää on miettiä, halutaanko asiakasta oikeasti auttaa. Asenne sekä auttajien että yhteiskunnan puolelta, mutta myös asiakkaiden puolelta määrittää Pölläsen mukaan pitkälti sen, miten vuorovaikutus tapahtuu ja pystytäänkö apua tarjoamaan tai ottamaan vastaan. 

Pöllänen antaa esimerkin: ”Kun puhutaan stigmasta, on hyvä miettiä myös rooleja. Meillä ihmisillä on tarve lokeroida ihmisiä. Jos mietitään vaikka alan vaihtoa, ihminen usein määritellään hänen koulutuksensa tai nykyisen ammattinsa kautta. Tällöin ei aina nähdä niitä mahdollisuuksia, mitä kaikkea tästä ihmisestä voisi tulla”. 

Historialla ei ole valtaa yli tämän hetken

Kokemusasiantuntijoiden rooli pohdituttaa Pöllästä. Hän pohtii, liittyykö kokemusasiantuntijuuteenkin tietyllä tapaa stigma. Hän haluaa muistuttaa, että ennakko-oletuksia on hyvä välttää, sillä vertaisia saattaa löytyä mistä tahansa. 

”Olen itsekin tavallaan kokemusasiantuntija, mutta en kanna sitä leimaa. Saan puhua tärkeistä asioista isoissa tapahtumissa, mutta samalla olen tyyppi, jolla asiat ovat menneet joskus todella huonosti. Halusin tuoda puheenvuorossani esiin sitä, että meitä vertaisia voi olla missä tahansa roolissa”, hän kertoo. 

”Sillä ei ole väliä, mitä omassa historiassa on. Historiaa voi hyödyntää tarvittaessa, mutta siihen ei tarvitse jäädä kiinni. Oman kokemuksensa hyödyntämisen voi jokainen itse määritellä. Ihmisille, jotka toipuvat pitäisi sallia uusi identiteetti. Paremman huomisen rakentamisessa historialla ei ole valtaa yli tämän hetken, se on meidän kaikkien vastuulla. Annammeko itsellemme tai annammeko muille mahdollisuuden uuteen elämään?”

Juttu on julkaistu EHYT ry:n EHYT Järjestö -lehden numerossa 2/2023

Lue lisää: http://www.päihdepäivät.fi

Helena Pöllänen: http://www.helenapollanen.com