Blogi: Missä päihdetyö, siellä toivo

Päihde- ja mielenterveystyön kentällä on tunnustettu laajasti, että muutoksen aikaansaamiseksi ei riitä pelkästään politiikan ja palvelujen parantaminen. Myös kulttuurin, ajatusten ja asenteiden muutos on välttämätöntä. Tarvitsemme uutta lähestymistapaa, joka on sekä yksilö- että yhteisötasolla enemmän inhimillinen ja ymmärtäväinen.

Toimintakulttuurin muutoksen on heijastuttava sekä suurissa rakenteissa että arjen käytännöissä. Tämä tarkoittaa sellaista terveydenhuoltojärjestelmää, joka tunnistaa päihteiden käytön ja mielenterveyden haasteiden monitahoisuuden ja ottaa huomioon näiden ongelmien yksilölliset ja yhteisölliset ulottuvuudet. Tämä vaatii moniammatillista yhteistyötä, joka vahvistaa sekä fyysistä että henkistä terveyttä ja jossa jokaisella osapuolella on rooli ja vastuu.

Ajatusten ja asenteiden muutos on olennainen osa tätä prosessia. Päihteiden käyttäjien ja mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevien henkilöiden stigmatisointi on edelleen yleistä, mikä voi estää heitä hakemasta ja saamasta tarvitsemaansa apua. Yhteisön ja yksilöiden tietoisuuden lisääminen ja empaattisuuden vahvistaminen ovat keskeisiä tavoitteita tässä muutoksessa.

Tässä pohdinnassa meidän tulisi muistaa, että muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Se on prosessi, joka vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja sitoutumista. Mutta se on myös prosessi, joka luo toivoa.

Kun kohtaamme päihde- ja mielenterveysongelmat avoimin mielin ja sydämin, voimme luoda uudenlaisia mahdollisuuksia niille, jotka kamppailevat näiden haasteiden kanssa. Voimme avata ovia kohti ymmärrystä, hyväksyntää ja parannusta, jotka voivat tuoda mukanaan merkittäviä parannuksia sekä yksilöiden että yhteisöjen elämään.

Työstä päihteiden ja mielenterveyden parissa keskusteltaessa on tärkeää ottaa huomioon moninaiset näkökulmat, jotka ulottuvat yksilön kokemuksista aina yhteiskunnallisiin normeihin ja rakenteisiin saakka. Näiden ongelmien monimutkaisuus vaatii kattavaa ja syvällistä ymmärrystä sekä yhteisön että yksilön tasolla.

Kun mietimme ehkäisevän päihdetyön ja mielenterveyspalvelujen merkitystä, on tärkeää huomioida, kuinka nämä kaksi alaa limittyvät toisiinsa. Ehkäisyn ja hoidon onnistuminen riippuvat pitkälti siitä, kuinka hyvin nämä kaksi alaa ymmärretään yhteenkietoutuneiksi ja kuinka tätä ymmärrystä hyödynnetään niiden kohtaamisen ja hoidon suunnittelussa. Tässä asiayhteydessä keskustelu toipumisorientaatiosta tuo mukanaan toivon elementin – uskon siihen, että parannus ja toipuminen ovat mahdollisia ja todellisia.

Moninäkökulmaisuuden lisäksi on tärkeää, että keskustelua käydään avoimesti ja ymmärtäväisesti. On tärkeää tunnustaa, että jokaisen yksilön kokemus on ainutlaatuinen, ja hoitosuunnitelmat tulee räätälöidä heidän erityistarpeidensa mukaan. Tämä voi tarkoittaa perinteisempien hoitomuotojen, kuten lääkityksen ja terapian, yhdistämistä vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin tai tukeen yhteisössä.

On myös tärkeää pohdiskella yhteiskunnan roolia ja vastuuta päihteiden käytön ja mielenterveysongelmien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhteiskunnalla on suuri rooli sen varmistamisessa, että yksilöille tarjotaan oikea-aikaista ja tehokasta tukea, ja että heidän ihmisoikeuksiaan kunnioitetaan jokaisessa vaiheessa.

Lopuksi, vaikka päihde- ja mielenterveyskysymysten kohtaaminen ja niiden ehkäisy ovat suuria haasteita, on tärkeää muistaa, että toivo on aina läsnä. Jokainen askel kohti parempaa ymmärrystä, jokainen uusi hoitostrategia tai tukimuoto, jokainen yksilö, joka päättää hakea apua – ne kaikki ovat merkkejä toivosta. Ne ovat merkkejä siitä, että muutos on mahdollinen ja että jokaisella yksilöllä on potentiaali parantua ja elää täyttä elämää.

Tämä asenne- ja ajattelutavan muutos ei ole ainoastaan yksilöiden tai perheiden tehtävä, vaan myös yhteisöjen, ammattilaisten ja yhteiskunnan laajemmin. Meidän on kaikkien tunnustettava, että päihde- ja mielenterveystyö on meidän kaikkien asia. Meidän on ymmärrettävä, että päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat eivät ole yksilön ”vika” tai ”heikkous”, vaan ne ovat monimutkaisia ongelmia, jotka vaativat monimutkaisia ratkaisuja.

Meidän on pyrittävä lisäämään ymmärrystämme ja empatiaamme, jotta voimme tehokkaasti tukea niitä, jotka kamppailevat päihteiden käytön ja mielenterveyden haasteiden kanssa. Meidän on myös luotava ympäristöjä ja yhteisöjä, jotka ovat avoimia ja tukevia, jotka tarjoavat turvallisen paikan oppimiselle, kasvulle ja toipumiselle.

Kaiken kaikkiaan, päihde- ja mielenterveystyön tulee olla jatkuva sitoutuminen toivoon, ymmärrykseen ja paranemiseen. Se on matka, jolla meidän tulee kaikkien olla mukana – ei vain yksilöiden, jotka kamppailevat, vaan myös perheiden, yhteisöjen, ammattilaisten ja koko yhteiskunnan. Koska loppujen lopuksi, päihde- ja mielenterveystyö on työtä, joka koskettaa meitä kaikkia ja on meidän kaikkien vastuulla.

Tämän matkan loppupäässä on valtava potentiaali. Kun asenteemme, ajattelutapamme ja toimintakulttuurimme muuttuvat, voimme luoda tarinoita ympäristöstä, joissa jokainen yksilö voi kukoistaa ja elää täyttä, merkityksellistä elämää. 

Ne ovat toivon tarinoita, jotka on kirjoitettavana meidän kaikkien toimesta.

Kirjoittaja:

Markus Raivio
Toiminnanjohtaja
Kukunori ry

Blogi on osa Ehkäisevän päihdetyön viikkoa, lue lisää: www.kysyminenkannattaa.fi

Tutustu Kampanjan muihin blogikirjoituksiin: EPT-viikon blogit – EPT-verkosto