BLOGI: YHTEISELLÄ POLULLA EHKÄISEVÄSSÄ PÄIHDETYÖSSÄ JA MIELENTERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ

Päihde- ja mielenterveystyössä nähdään ongelmien yhteenkietoutumista. Tarvitsemme yhteneviä päämääriä ja samankaltaisia keinoja ongelmien ratkaisemiseksi.

Mielenterveyden häiriöt ja päihteiden ja tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttöön sekä rahapelaamiseen liittyvät ongelmat kietoutuvat monesti toisiinsa. Arviolta 10−30 prosentilla masennusta sairastavista on samanaikainen päihdehäiriö. Noin joka toisella päihteiden käytön vuoksi palvelun asiakkaana olleista on myös lääkärin toteama mielenterveyden häiriö. Päihteiden käyttö voi lisätä mielenterveyden häiriöiden riskiä. Tämä pätee myös toisinpäin.

Ylipäätään niin mielenterveyden häiriöiden kuin päihteiden käyttöön liittyvien ongelmien taustalta on tunnistettavissa samoja suojaavia tekijöitä ja riskitekijöitä. Tavoitteet suojaavien tekijöiden vahvistamiseksi ja riskitekijöiden vaikutusten heikentämiseksi ovat siten yhteneväiset. Samoissa arkiympäristöissä käytetään samankaltaisia keinoja esimerkiksi elämänhallintaan, asenteisiin ja tietoihin vaikuttamiseksi. Käytännössä esimerkiksi nuorisotyössä tehdään useita mielenterveyttä edistäviä ja päihteiden kysyntää ehkäiseviä toimintoja tarjoamalla kaikille nuorille mielekästä tekemistä sekä vahvistetaan sosiaalisia ja ryhmässä toimimisen taitoja, päihdeilmiön ymmärrystä sekä niitä tietoja ja taitoja, jotka lisäävät nuorten vahvuuksia suhteessa päihteisiin.

Niin mielenterveyden tukemisessa kuin ehkäisevässä päihdetyössä edistetään tasavertaisia oikeuksia ja kunnioittavaa kohtaamista sekä palveluissa että arjessa. Tämän ajattelun tulisi heijastua jo siihen, kun ihmisiä kohdataan sekä mahdollisia ongelmia tunnistetaan ja otetaan puheeksi. On tärkeää varmistaa mielenterveyden tukemisen ja ehkäisevän päihdetyön yhteinen polku.

Tarvetta myös erilliselle kulkemiselle

Samasta polusta huolimatta mielenterveyden edistämisessä ja ehkäisevässä päihdetyössä on risteyskohtia, joissa menetelmät ja tavoitteet eroavat. Ongelmat voivat esiintyä toisistaan riippumattomina ja päihteillä on runsaasti sellaisiakin riskejä ja haittoja, jotka eivät liity mielenterveyden häiriöihin, kuten väkivalta ja tapaturmat tai nuoruudenaikaisen säännöllisen päihteiden käytön haitat kasvulle ja kehitykselle. Myös työtavoissa on eroja.

Ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta mielenterveyden edistäminen kohdistuu päihteiden, tupakka- ja nikotiinituotteiden sekä rahapelien kysyntään esimerkiksi vahvistamalla mielenterveyden pääomaa, jotta päihteisiin ei turvauduttaisi. Sen lisäksi ehkäisevässä päihdetyössä on yhteiskunnallinen ja poliittinen ulottuvuus, kun muun muassa rajoitetaan ikärajavalvottavien tuotteiden saatavuutta ja tarjontaa alaikäisille, tai esimerkiksi muutetaan huumausaineiden käyttöä vähemmän haitalliseksi tarjoamalla neuvontaa puhtaiden välineiden käyttämisestä.

Kunnissa ja hyvinvointialueilla yhteinen polku konkretisoituu

Kunnissa ehkäisevää päihdetyötä ja mielenterveyden edistämistä toteuttavat samat toimijat – joskus jopa koordinaattori on kumpaankin tehtävään sama. Kunnista reilussa 40 prosentissa oli vuonna 2020 joko kunnallinen tai seudullinen yhdistetty mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Lisäksi hyvinvointikertomuksissa ja -suunnitelmissa näitä on voitu yhdistää esimerkiksi saman tavoitteen alle. Käytännössä ehkäisevän päihdetyön ja mielenterveyden edistämisen yhteiset ja erilliset polut on hyvä tiedostaa ja huomioida työssä. Kaukomailla sanottaisiin: ”Same, same, but different”.

Tule mukaan keskustelemaan lisää aiheesta Päihdepäiville 19.5. Kohti samoja päämääriä: ehkäisevän päihdetyön ja mielenterveyden edistämisen liitto -seminaariin klo 14.30−16.30.

Jaana Markkula, kehittämispäällikkö, THL
Saara Rapeli, erikoissuunnittelija, THL

Tutustu seminaariin sivuilla: www.päihdepäivät.fi