Blogi: Narkkari-sana toiseuttaa, mutta ehkä juuri siksi sitä käytetään?
Narkkari-sana on yleisesti käytetty termi kuvaamaan huumeita käyttäviä ihmisiä. Tekstissä pohditaan, miksi sanaa käytetään.
Olen jo pitkään puhunut huumeisiin, huumeidenkäyttöön ja huumeita käyttäviin ihmisiin liittyvän kielenkäytön merkityksestä huumeidenkäyttöä määrittelevinä tekijöinä. Lähtökohtanani on ollut, että tapamme kuvata huumeisiin liittyviä ilmiöitä vaikuttaa siihen, miten me ilmiöt koemme ja minkälaisia ratkaisuja haluamme niille esittää.
Kritisoin erityisesti mediaa, joka rakastaa puhua huumeista ja niihin liittyvistä ilmiöistä erilaisin hätkähdyttävin kiertoilmauksin: narkkareista, piripäistä, huumehelveteistä ja niin edelleen.
Yksi kritisoimistani termeistä on ollut juuri narkkari, jota käytetään edelleenkin melko yleisesti kuvaamaan varsinkin huumeongelmista kärsiviä ihmisiä: esimerkiksi heitä, joihin törmäämme kadulla ja julkisissa tiloissa, ja joiden kenties koemme häiritsevän arkista elämäämme.
Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkostossa (EPT-verkosto) olemme käsitelleet aihetta kirjoituksissamme ja vaikuttamistyössämme ja kehottaneeet puhumaan narkkareiden sijasta huumeita käyttävistä ihmisistä. Olemme halunneet viestittää, että Ihmisistä puhuminen huomioi ihmisen päihteiden käytön takana eikä ihmistä nähdä pelkästään päihteiden käytön kautta.
Sama koskee myös muita yleistyksiä, joista voi lukea lisää esimerkiksi täältä https://www.ept-verkosto.fi/blog-post/artikkeli-paihteita-kayttavan-ihmisen-haastattelu-muista-nama/
Mutta, onko narkkari vain ruma sana ja miksi ja milloin sanaa oikeastaan pitääkään välttää?
Ryhdyin pohtimaan asiaa käytyäni lyhyen keskustelun huumeita käyttävien ihmisten ja heidän läheistensä kanssa järjestämässäni tapahtumassa.
Olin karsinut heidän puheenvuoroistaan sanoja, joita pidin leimaavina ja toiseuttavina, ja ehdottanut tilalle toisia. Heidän mielestään tämä kuitenkin vääristi ja latisti puheenvuorojen sisältöjä.
Omista kokemuksistaan puhuvien mielestä narkkari-sana kuvasi täydellisesti sitä todellisuutta, jossa he ja moni muukin elivät. Eräs läheinen kertoi olevansa nimenomaan narkkarin äiti, joka on ihan eri asia kuin olla päihteiden käyttäjän äiti. Hän myös työskenteli huumeita käyttävien ihmisten kanssa, jotka identifioivat itsensä nimenomaan narkkareiksi ja halusivat käyttää itsestään tätä termiä.
Heidän mukaansa narkkari-sana kuvasi täydellisesti todellisuutta, jossa he ja moni muukin elivät.
Huumeiden käytön vuosi sitten lopettaneen nuoren naisen mukaan huumehelvetti oli nimenomaan maailma, jossa hän oli elänyt, eikä ehdottamani termi, kuvannut lainkaan sitä, mistä oli kyse.
Nämä ihmiset kokivat negatiivisena sen, ja olivat jopa loukkaantuneita, että olin vienyt heiltä tavan määritellä itseään ja elämäänsä.
Kieli välittää myös tunteita
Filosofi Elisa Aaltosen mukaan kieli vaikuttaa tunteisiin. Kieli myös kuvastaa tunteitamme ja moraaliamme.
Aaltolan erityisalaa on eläinetiikka, ja hän käyttää Image-lehden (9/2021) haastattelussaan esimerkkeinään sanoja broileri ja nauta. Sanat eivät Aaltolan mukaan viittaa eläimiin vaan niistä saatuun lihaan. Näitä sanoja käyttämällä meidän ei tarvitse ajatella syömämme lihan alkuperää eli eläintä.
Kun esimerkiksi mediassa käytetään sanoja narkkari tai narkomaani kuvaamaan huumeita käyttäviä ihmisiä, kyse on mielestäni juuri samanlaisesta ilmiöstä kuin se, mistä Aaltola puhuu.
Narkkari -sanaa käytetään, koska silloin toimittajan tai lukijan ei tarvitse miettiä liiaksi, mistä on kyse. Yksi sana riittää kertomaan, että kyse on ikävästä asiasta. Meidän ei tarvitse tietää sen enempää ihmisen taustasta ja historiasta: hän on narkkari.
Sanan käyttäminen kertoo myös asiaan liittyvistä tunteista, jotka ovat pääasiallisesti kielteisiä. Samalla tavat käsitellä asiaa typistyvät: narkkarit ovat asia, jotka pitää saada kaduilta ja yhteiskunnastamme pois hinnalla millä hyvänsä.
Narkkari-sanan käyttöä mediassa voikin pitää eräänlaisena yhteiskunnan moraalisena kompassina huumekysymyksessä. Niin kauan, kun sanaan törmää kyseenalaistamattomasti esimerkiksi lehtijutuissa, on suhtautumisemme huumeita käyttäviin ihmisiin edelleen kielteinen -ja myös toiseuttava. Tämä taas vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi asenteisiimme ja toimintaamme niin arjessa kuin esimerkiksi palvelujärjestelmän piirissä.
Sen sijaan, kun sanaa käyttää huumeita käyttävä ihminen itse tai hänen läheisensä, on kyse nimenomaan tunteista ja kokemuksista, joita sana välittää. Nämä tunteet voivat olla kielteisiä ja rankkoja, mutta ne ovat tärkeitä ihmiselle. Niitä ja niiden sanottamista ei tule näin ollen myöskään häivyttää.
Summa summarum
Olen edelleen sitä mieltä, että kielellä ja käsitteillä on merkitystä sille, miten näemme asiat. Olen myös edelleen sitä mieltä, että leimaavien ja yksinkertaistavien termien käyttöä tulisi välttää, varsinkin, jos haluamme vain hätkähdyttää, myydä lehtiä, saada klikkejä tai haukkua ihmisiä tai ihmisryhmiä.
En edelleenkään toivo, että esimerkiksi toimittajat tai palvelujärjestelmän ammattilaiset käyttävät narkkari-sanaa kuvaamaan kohtaamiaan ihmisiä.
Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että kielteisenä kolahtava käsite olisi aina kielteinen. Kieli ei vain kuvaa ja määrittele maailmaa vaan välittää esimerkiksi kokemuksia. Joskus nämä kokemukset ovat niin rankkoja, että myös käytetty kieli on rankkaa.
Riikka Perälä
asiantuntija, EPT-verkosto
Käsitteistä keskusteltiin Lahden pääkirjaston Elävä kaupunki-tapahtumassa maanantaina 27.9., josta voit lukea lisää täältä. https://www.ept-verkosto.fi/elavassa-kirjastossa-voi-lainata-itselleen-ihmisen-keskustelemaan-kanssaan-paihteisiin-liittyvista-kysymyksista/
Tapahtuma on osa Lahdessa meneillään olevaa Kaikkien kaupunki-kampanjaa, jonka sivut löytyvät osoitteesta: https://www.ept-verkosto.fi/kaikkienkaupunki/kaikkien-kaupunki-lahdessa-23-9-1-9-2021/