Blogi: Tuomitsemalla hyvinvointia?

Olin toukokuussa Päihdepäivillä puhumassa Näkökulmia kannabiksen laillisen aseman muuttamiseen -nimisessä seminaarissa. Minua pyydetiin seminaariin tuomaan kannabista käyttävän nuoren näkökulmaa. Puheenvuoroani varten kysyin kannabista käyttäviltä nuorilta aikuisilta kokemuksia, miten kannabiksen laittomuus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Tässä heidän vastauksiaan.

”Laittomuudella on varmaan vaikutusta asenteisiin, minkä kautta ajattelen, että laittomuus vaikutti siihen, että kesti pitkään ennen kuin uskalsin hakea apua. Pelkona ainakin, että avun hakemisen jälkeen mua kohdellaan huonommin terveydenhuollossa.”

”Ehkä eniten siinä on se laittomuuden pelko, mikä on aiheuttanut ahistusta ja vaikeuksia asiasta puhumisen kanssa. Tuntuu naurettavalle, kuinka paljon pitää esimerkiksi poliisia jännittää.”

”Haittavaikutukset ja pelot ja itsensä stigmatisointi lisääntyy. Syrjäytyy helpommin, kun ajattelee, että tekee väärin ja potee helposti huonoo itsetuntoo siitä ja elää ’alemman kastin’ elämää. Haittavaikutukset siis siinä mielessä, että pelkää kiinni jäämistä helposti ja se pilaa kokemuksen.”.

”Mä en saanu opiskella sosiaali- ja terveysalaa. Mut erotetiin sieltä aikoinaan kannabiksen käytön takia. Mulle sanotiin, että huumeiden käyttäjä on vaarallinen. En voi mitenkään olla hoitotyössä. Se oli sellanen ensimmäinen iso kolaus nuorelle ihmiselle, että jaahas, okei, näin tää menee. Se oli ensimmäinen sellanen kunnon vastaisku yhteiskunnalta.”

”Laittomuus on vaikuttanut siihen, että kun kokeilin kannabista, niin kynnys muihin huumeisiin laski aika paljon. Ne on ollu samassa kategoriassa ’huumeet’, ja sit kun huomas, et kannabis ei oo niin paha, niin ajattelin, että ehkä muutkaan huumeet ei oo välttämättä niin pahoja.”

”Ostamiseen ylipäätään liittyy kaikenlaista: epävarmuus tuotteen laadusta, hengaaminen piireissä, joissa ei muuten viihtyis, huijaukset, ei välttämättä myydä ihan pieniä määriä kerralla. Uskon, että näitä ongelmia ei olis laillisessa tilanteessa.”

”Stigma on pahin, esim terveydenhuollossa jumituttu vanhoihin kaavoihin ja esim se, että en oo juonut alkoholia, joka on pahempi hermomyrkky (typerää verrata, mutta laiton vs laillinen) yli vuoteen ja sitä ei huomioida, koska käytän kannabista. Sen laittomuuden vuoksi sitä pidetään pahempana asiana.”

”Sit tietenkin, et aina, jos on yrittäny hakee niin ku mielenterveyspalveluista apua, ne on aina siellä silleen, et oot päihteiden käyttäjä, huumeiden käyttäjä. Sä et pääse samanlaisen avun piirin, vaan sä meet sinne huumeavun piirin, mikä on kuitenkin ihan eri asia. Ja jos on oikeesti nuori, jolla on mielenterveyden kanssa haasteita ja sulle sanotaan vaan ’narkomaani, narkomaani’, ni se vahvistaa vaan sellasta tosi negatiivista minäkuvaa.”

”Lähtökohtasesti se, ettei vaan oo voinnu mennä tiettyihin paikkoihin, ei vaan oo uskaltanut mennä. Vaikka tietyt keikat, musiikkitapahtumat, ehkä jotkut taidemuseot tai tollaset. Jos ei oo halunnu juoda vaan polttaa, ni et sä uskalla mennä, kun sä pelkäät sitä laittomuutta ja poliisia. Aina vaan pelkää poliisia. Ja sit sitä oppii sellasen huonon, koska ei poliisia pitäs pelätä, vaan poliisiin pitäs pystyy luottaan tilanteessa kuin tilanteessa.”

”Lisäksi lajikkeet vaihtelee ja THC/CBD-pitoisuudet niissä, niin ei voi oikein ennustaa vaikutuksia. Laillisuuden myötä ihmiset vois löytää itselleen sopivampia lajikkeita.”

”Muita huumeita on myös saanut hankittua samoja reittejä kuin kannabista, joten niitä on ollu helpompi kokeilla.”

”Sä olet kannabiksen käyttäjä ja sulle annetaan joku diagnoosi, mikä ei tee yhtään hyvää yksilölle, jolla on haasteita, että sulle vaan ollaan silleen: ’Mut valtion silmissä sinä olet ikuisesti narkomaani, mene pois sinä huumeiden käyttäjä, hyi sinä huumeiden käyttäjä.’ Sekin luo aika isoja ongelmia auktoriteettia vastaan ja ongelmia yksilölle.”

”Ehkä isoimpana sellasena asiana on tämä, et miten se jää vaivaamaan melkein kymmeneks vuodeks jonnekin tietoihin. Jos sä 17–18-vuotiaana sanot Puolustusvoimille, että sä käytät kannabista, ni sut voidaan seittämän vuotta, melkein kaheksan vuotta sen jälkeen erottaa, karkottaa siviilipalveluksesta, ilman, että sä saat edes todistaa, että sä et enää käytä sitä.”

26.6. ympäri maailman toteutetaan Support. Don´t punish -kampanjoita. YAD ry on mukana kampanjoimassa omilla Tukea, ei tuomioita -t-paidoilla. Näillä paidoilla haluamme muistuttaa:

1. Näe ihminen.
2. Tarjoa tarvittaessa tukea.
3. Älä tuomitse.

Tuomitsemalla hyvinvointia vai tukemalla hyvinvointia? Kumpaan sinä uskot?

Riikka Peltola
Projektityöntekijä Hamppupelto-hanke, YAD Youth Against Drugs ry

Kuvan on ottanut Katriina Hämäläinen.