BLOGI: VANKIEN PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSKUNTOUTUS ON RIITTÄMÄTÖNTÄ
Terveystutkimuksen mukaan 83 prosentilla vangeista on päihdeongelma ja myös merkittävä osa rikoksista tehdään päihteiden vaikutuksen alaisena. Monet lyhytaikaisvangit kulkevat vankilan ja siviilin väliä, ja siksi heidän ongelmiinsa ei ehditä tarttua missään.
Terveystutkimuksen mukaan 83 prosentilla vangeista on päihdeongelma ja myös merkittävä osa rikoksista tehdään päihteiden vaikutuksen alaisena. Vankien päihdeongelmien yleisyyden takia vankiloissa tehdäänkin paljon päihdetyötä, jolla pyritään edistämään vankien päihteettömyyttä.
Vanki voi käydä keskusteluja päihdeohjaajan kanssa ja hän voi osallistua ryhmämuotoiseen ohjelmatoimintaan. Vankiloissa on ns. sopimusosastoja, joilla tehdään päihteettömyyden valvontaa ja joissa osassa on myös tukevampaa päihdekuntoutusta. Muutkin vankiloiden toiminnat tukevat päihteettömyyttä, kuten osallistuminen työtoimintaan tai opiskeluun. Avovankilaan tai vankeuden loppupuolella valvottuun koevapauteen pääsy edellyttävät sitoutumista päihteettömyyteen.
Siviilissä aloitettua korvaushoitoa jatketaan vankilassa ja vankila-aikana tehdään myös jonkin verran korvaushoidon arviointeja ja hoidon aloituksia Psykiatrisessa vakisairaalassa Turussa. Korvaushoidon jatkumisesta on tällöin sovittava vangin kotikunnan kanssa.
Vankila-aikana vangin on myös mahdollista saada sijoitus vankilan ulkopuoliseen päihde- tai kuntoutuslaitokseen, esimerkiksi Ridasjärven päihdehoitokeskukseen tai Siltavalmennukseen Tampereelle. Kuntoutus voi jatkua, kun vanki pääsee valvottuun koevapauteen rangaistuksen loppupuolella. Kuntoutus voi myös alkaa valvotun koevapauden yhteydessä ja jatkua sitten siviilissä esimerkiksi käynneillä päihdeklinikalla. Laitoskuntoutukseen pääsy edellyttää sitä, että joko Rikosseuraamuslaitos tai kunta maksaa hoidon tai sitten hoidon kustannukset jaetaan.
Monesti laitoshoito jää kuitenkin saamatta, koska maksajaa ei löydy. Muutoinkin kuntoutusta on riittämättömästi tarjolla vankien päihdeongelmien laajuuteen nähden sekä vankila-aikana että sen jälkeen.
Monet lyhytaikaisvangit kulkevat vankilan ja siviilin väliä, ja siksi heidän ongelmiinsa ei ehditä tarttua missään. Kriminaalihuollon tukisäätiön seminaarissa Rangaistusaikainen päihdekuntoutus ja kuntoutusjatkumot tarkastellaan lyhytaikaisvankien kuntoutusta esimerkkinä Helsingin vankilan lyhytaikaisvankien kuntoutusmalli, jossa toimijatahoina ovat vankilan lisäksi Ridasjärven päihdehoitokeskus ja Kriminaalihuollon tukisäätiö. Helsingin vankilassa on toiminut pitkään lyhytaikaisvankiosasto, jossa vangit voivat osaston ohjaajan kanssa selvitellä asioitaan ja suunnitella päihdekuntoutusta. Osastolla toimii myös non-stop- kurssi, jossa ulkopuoliset vierailijat esittelevät tarjoamiaan palveluja.
Naisvangit ovat marginaalissa vankienkin keskuudessa sukupuolensa ja vähäisemmän lukumääränsä takia. Naisvangeilla päihde- ja mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ne kytkeytyvät vahvasti yhteen. Tarvittavaa hoitoa, jossa ongelmia hoidettaisiin yhtä aikaa, ei ole kuitenkaan saatavilla. Mielenterveysongelmat ja traumaattiset elämänkokemukset vaikuttavat vahvasti heidän toimintakykyynsä ja vaikeuttavat päihdehoitoon kiinnittymistä. Seminaarissa kysytäänkin, millaisella kuntoutuksella ja yhteistyöllä naisvankien päihde- ja mielenterveysongelmiin pyritään vastaamaan. Naisvankien kuntoutusta ja tarvittavaa yhteistyötä käsitellään monipuolisesti Psykiatrisen vankisairaalan, Hämeenlinnan vankilan, Helsingin kaupungin ja Kriminaalihuollon tukisäätiön näkökulmista
Marjatta Kaurala
Kriminaaliasiamies
Kriminaalihuollon tukisäätiö
Julkaistu 1.2.2021