Blogi: Viisi havaintoa tipattomasta tammikuusta – kun kierrät korkin kiinni, kannattaa varautua näihin

Tammikuun ensimmäinen päivä 2023 oli kirkas muutenkin kuin sään puolesta ja olin innoissani. Edessäni oli uusi tuntematon, haaste joka kutkutti. Aloitin elämäni ensimmäisen tipattoman tammikuun, jota ensimmäistä kertaa elämässäni en aikonut mokata tai lopettaa kesken. 

Voin paljastaa, että tipaton tammikuu, tuo monille tuttu uuden vuoden skarppi aloitus tai vaihtoehtoisesti itseruoskintaväline kostean pikkujoulukauden jälkeen, oli minulle valepuku. Se oli odottamani sosiaalisesti hyväksytty syy olla juomatta ja väylä siirtyä kohti täysin alkoholitonta elämää. En halunnut kertoa päätöksestäni jättää alkoholi ihan vielä vaan testata sitä turvallisesti lupaamatta liikoja. Olin pohtinut lopettamista pitkään ja loppuaikoina alkoholinkäyttöäni ja skoolailuja varjosti hymyistä huolimatta melankolinen ja ankea fiilis. En halunnut tätä enää vaan energistä ja onnellista oloa. Olen luonteeltani optimistinen, eikä alkoholi tuntunut enää ruokkivan sitä piirrettä. Halusin kaataa viemäriin elämästäni asiat, jotka tuottivat surua – lopulta kirjaimellisesti kaadoinkin. Hei hei valkoviini, olit kiva kaveri mutta ei tavata enää!

Tipattoman tammikuun, tai huikattoman helmikuun tai minkä tahansa juomattomuusjakson ei tietenkään tarvitse päättyä lopulliseen alkoholin jättämiseen. Mutta se kannattaa vaikka aikoisikin palata putelin pariin. Tutkimukset osoittavat, että säännöllisesti alkoholia nauttivilla (eikä tarvitse edes juoda litratolkulla, ihan vaan vaikka muutamaa lasillista viikossa nauttivilla), tekisi hyvää olla juomatta muutaman kuukauden putkia, että elimistö palautuu alkoholin kuormituksesta mielelle ja keholle. 

Myös vain pidättäytyminen alkoholista näyttää todella, kuinka vahvasti alkoholi on nivottu meidän suomalaisten sosiaaliseen kanssakäymiseen ja elämään niin saunailloista juhlaviin brunsseihin kuin työpaikan virkistysilloista elokuvateattereihin. Puhumattakaan kuinka ehdollistuneita moni meistä on siihen rentouttavaan lasilliseen joka palauttaa työviikon jäljiltä. Oikeastihan viikoittain nautittu alkoholi ei palauta, vaan lisää pikku hiljaa ahdistuneisuutta ja pilaa lisäksi yöunet, sori!

Nämä viisi havaintoa tein itse elämäni ensimmäisellä tipattomalla kuukaudella.

Ihmiset kyselivät, mutta ei tarvitse vastata

Törmäsin kysymyksiin siitä, miksi en juo ja kauanko aion olla juomatta ja ottaisinko kuitenkin yhden ja kai nyt kesällä sitten ainakin juon juhannuksena. Juomattomuuden syyn utelu on aina epäkohteliasta, myös koska se voi liittyä terveydellisiin tai elämänkatsomuksellisiin asioihin, eikä kenenkään tarvitse siihen vastata. Toimiva kuitti, joka usein lopetti utelut, oli antaa juomiselle aikamääre joka ikään kuin palauttaisi minut takaisin juovien joukkoon eräpäivänä (vaikka en muutosta takaisin juovaksi aikonutkaan tehdä): “Olen nyt juomatta tammikuun/100 päivää/tämän vuoden.” Olennainen kysymys olisi tietysti esittää se alkoholia nauttivalle: “Miksi sinä juot? Haluatko alkaa vähän avata niitä syitä?”

Varasin kotiin hyvää juotavaa

Tykkäsin siemailla viiniä kokkaillessani tai juoda huurteisen viikkosiivouksen päätteeksi. Näistä rutiineista oli vaikeaa luopua, mutta se että jääkaapissa oli hyvää holitonta juotavaa sihahtavissa tölkeissä valmiiksi hankittuna, helpotti. Joskus pelkkä viinilasista nautittu vissy saattaa ajaa asiansa ja tuoda saman arkea kohottavan tunnelman kuin lasi skumppaa.

Aikaa oli vaikka mihin – myös tylsistymiseen

Ensimmäisenä tajusin, että illat ovat hyvin pitkiä. Työpäivän jälkeen sitä oli syönyt, korjannut jäljet, pelannut vähän ja sitten kello oli… vasta seitsemän! Alkoholi on aikamoinen aikasyöppö. Aluksi pitkät perjantai-illat vähän ahdistivat, mutta aika pian tajusin, että se mitä pidin tylsänä, olikin rauhaa. Oli ihanaa olla ihan itsekseen ja rauhassa, kerrankin ei ollut kiire mihinkään, varsinkaan Alkoon. Sovin kalenteriin kuitenkin kaikkea kivaa tekemistä, joita alkoholinkäyttö yleensä estäisi: kursseja, viikonloppuaamiaisia ja vaikka myöhäisillan uimahallivuoroja – sellaisellakaan en ollut koskaan käynyt ennen.

Tunnistin yllättävät triggerit ja opin välttelemään niitä

Yllättävää kyllä, myöhäisilta ei ollut minusta hankalin viiniajatusten kannalta vaan iltapäivän tunnit. Ja alkoholinhimo meni ohi parissakymmenessä minuutissa, kun sen vain kärvisteli. Ymmärsin myös, että alkumatkasta alkoholittomuudessa minun ei tarvitse heti palata tutun elämäni pariin vain osoittaakseni että nautin asioista myös selvin päin. Meni aikaa ennen kuin kävin ekalla keikalla juomatta, illallisella ilman viinipakettia tai järjestin illanistujaiset. Kaikkien niiden aika tuli kyllä – ja kaikki niistä ovat olleet selvin päin paljon kivempia kuin huppelissa, usko tai älä.

Nukuin niiiiiiin paljon paremmin

Näin se vaan on, jos ei mikään muu kannusta sinua kokeilemaan tipatonta, tee se yöunien takia. En ole koskaan nukkunut niin makoisasti kuin alkoholin jätettyäni. Vaikka unet jäisivät lyhyeksi, ne ovat palauttavammat kuin iltapäivään venynyt krapulauni. Hyvin nukkuminen tekee minusta reippaamman, idearikkaamman, skarpimman, ystävällisemmän ja elämästä kaikin tavoin mukavampaa.

Nyt tipatonta on jatkunut jo yli vuoden. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut kiinnostava tutkimusmatka itseeni ja elämään. On ollut palkitsevaa oppia kaivamaan esiin kaikki tunteet ilman alkoholia: ilon, liikutuksen, rentoutumisen… Ne kaikki tunteet on meissä sisällä ja pitää vain pikku hiljaa opetellen löytää alkoholin sijaan uusi tapa kaivaa ne esiin. Kuten eräs viisas raitis ystäväni sanoi: “Viinipullo ei sisällä tunteita, me sisällämme.”

Hyvää matkaa holittomuuteen!

Kirjoittaja:

Anna Karhunen on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija, joka lopetti alkoholinkäytön tammikuun ensimmäinen 2023. Karhunen kirjoittaa parhaillaan tietokirjaa äitien ongelmallisesta alkoholinkäytöstä, Juomishäiriö-niminen kirja ilmestyy syksyllä 2024. Anna Karhunen tunnetaan myös suositusta Kaverin puolesta kyselen -podcastista joka löytyy Yle Areenasta.