Mielipide: Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi rakentaa hyväntekeväisyydellä
Varainhankinta vaatii alkupääomaa ja osaamista sekä kohteen, joka vetoaa suureen yleisöön. Uhkana on, että monet tärkeät kohderyhmät jäävät tämän ulkopuolelle.
Varainhankinta vaatii alkupääomaa ja osaamista sekä kohteen, joka vetoaa suureen yleisöön. Uhkana on, että monet tärkeät kohderyhmät jäävät tämän ulkopuolelle.
Leena Pihanurmi vaati (HS Mielipide 13.9.) järjestökentän perkaamista ja sen arvioimista, mitkä palveluista kuuluvat julkiselle sektorille. Hän peräsi rahankäytön läpinäkyvyyttä.
Haluamme huomauttaa, että valtionavustuksia ei myönnetä sote-järjestöille julkisen sektorin palveluiden tuottamiseen. Avustuksiin liittyvät asiakirjat ovat julkisuuslain alaisia ja saatavilla sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Sosiaali– ja terveysjärjestöjen valtionavustusten käyttö on jo nyt erittäin läpinäkyvää. Järjestöt tekevät vuosittain hakemukset, budjettisuunnitelmat, tuloksellisuusselvitykset ja vuosiselvitykset jokaisesta avustuskohteesta. Ennen kaikkea järjestöt ovat tilivelvollisia toiminnastaan jäsenilleen.
Järjestöjen perkaamisen sijaan huomio on syytä siirtää Veikkauksen tuottojen käyttöön ja arvioida sitä, mitä julkisen sektorin palveluita rahoitetaan rahapelaamisella. Näiden kohteiden siirtäminen valtion budjettiin on täysin perusteltua.
Keskustelu rahapelijärjestelmästä ja tuottojen jakamisesta on tärkeää. Ratkaisujen on aidosti perustuttava rahapelihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen. Niin korvamerkityllä tuottojen jaolla kuin valtion budjettiin ohjaamisellakin on molemmilla haasteensa. Joku on aina hyötyjä. Tuottojen tulouttaminen valtiolle tekee valtiosta sekä hyötyjän että järjestelmän sääntelijän. Keskeistä on ratkaista, miten taloudelliset intressit erotetaan pelijärjestelmästä ja miten varmistetaan, että rahapelihaittojen ehkäisy on tärkeämpää kuin tuottojen kasvu.
Pihanurmi esitti, että järjestöjen toiminta tulisi rahoittaa lahjoituksilla. Järjestöjen rahoituskanavia on syytä laajentaa, mutta vain harva valtionavustuksia saava järjestö voi toimia pelkkien lahjoitusten varassa. Varainhankinta vaatii alkupääomaa ja osaamista sekä kohteen, joka vetoaa suureen yleisöön. Uhkana on, että monet tärkeät kohderyhmät jäävät tämän ulkopuolelle. Suomi tuskin muuttuu hyväntekeväisyysyhteiskunnaksi, eikä se liene edes toivottava tai toimiva tapa ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa.
Järjestöjä ei kannata tarkastella turhana kulueränä, esteenä tai ongelmana. Järjestöt kantavat oman vastuunsa peliongelmien ehkäisemisessä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat hyvinvointiyhteiskunnan tärkeä osa ja kohtaavat ihmisiä erityisesti palvelujärjestelmien ja tukiverkkojen reunoilla ja ulkopuolella. Pienillä resursseilla tehdään paljon työtä.
Valtionavustusjärjestelmän on turvattava elinvoimainen ja autonominen kansalaisyhteiskunta, jonka rahoitus ei heilahtele poliittisten suhdanteiden tahdissa. Päihde- ja riippuvuusaiheiden parissa toimivat järjestöt ovat erityisen herkkiä kärsimään intresseistä ja suhdanteista, joiden riski kasvaa, jos avustukset siirtyvät osaksi budjettimenettelyä.
Pihanurmi kiteytti hyvin järjestöjen toiveen tulevaisuudesta: ”Kansalaisjärjestöjen tehtävähän on nimenomaan toimia valtiosta vapaana, tasapainottavana vastavoimana.”
Marja Pakarinen
toiminnanjohtaja
Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry
Sami Teikko
vt. puheenjohtaja, Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto
toiminnanjohtaja, Koulutus Elämään Säätiö
Julkaistu Helsingin Sanomissa 5.10.2021: www.hs.fi/mielipide/art-2000008267039.html