PÄIHDEPÄIVIEN PUHUJAHAASTATTELU: HEIKKI MÄKIPROSI
”Mielestäni ratkaisut löytyvät palvelujärjestelmästä, että saataisiin avun tarpeessa olevat ihmiset tuen piiriin. Se hyöty, että poliisina sanotaan, että joku on väärässä ja jonkun tulee toimia toisin, on saavutettu jo aikapäivää sitten. Tuomitseminen toimii lainkuuliaiselle ihmiselle, jolla on hyvät edellytykset ymmärtää asia ja muuttaa toimintatapojaan, mutta marginaaliryhmien parissa toimiessa on hyvä ymmärtää se, ettei kyse ole välttämättä omasta halusta.” – Vanhempi konstaapeli Heikki Mäkiprosi
”Mielestäni ratkaisut löytyvät palvelujärjestelmästä, että saataisiin avun tarpeessa olevat ihmiset tuen piiriin. Se hyöty, että poliisina sanotaan, että joku on väärässä ja jonkun tulee toimia toisin, on saavutettu jo aikapäivää sitten. Tuomitseminen toimii lainkuuliaiselle ihmiselle, jolla on hyvät edellytykset ymmärtää asia ja muuttaa toimintatapojaan, mutta marginaaliryhmien parissa toimiessa on hyvä ymmärtää se, ettei kyse ole välttämättä omasta halusta.” – Vanhempi konstaapeli Heikki Mäkiprosi
Vanhempi konstaapeli Heikki Mäkiprosi on tuttu näky Päihdepäivillä. Tänä vuonna hän on puhumassa kahdessa seminaarissa: seminaari 17, joka perehtyy huumekuolemien ehkäisy sekä seminaari 4., joka keskittyy nuorten ennenaikaisten kuolemien ehkäisyyn. Mäkiprosi työskentelee Helsingin poliisin ennalta estävässä toiminnossa.
Poliisilaki määrittelee poliisin tehtävän
Mäkiprosi kertoo, että poliisilaki määrittelee poliisin tehtävät. Yksi tehtävä on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen. Tätä toteutetaan esimerkiksi partioimalla asuinalueilla ja vastaamalla hälytystehtäviin. Tämän lisäksi poliisin työhön kuuluu esimerkiksi perinteinen rikostorjunta. Turvallisuuden ylläpitäminen kuuluu lain mukaan toteuttaa yhteistyössä asukkaiden, sidosryhmien ja viranomaisten kanssa. Mäkiprosi kertoo vuorovaikutuksen rakentamisen olevan työnsä ydintä.
”Esimerkiksi tehtäviini kuuluu olla ihmisten tavoitettavissa ja pitää yhteyttä alueen ihmisiin. Toiminta on tietyllä tavalla osallistamista. Pitkälti kyse on vuorovaikutuksesta. Käydään keskustelua asukkaiden kanssa puolin ja toisin ja käydään läpi, mikä on sallittua ja mikä ei, puhutaan asiat auki”, Mäkiprosi kertoo.
Ennalta estävä toiminta on kirjattu poliisilakiin. Se antaa Mäkiprosin mukaan toimivaltuutta esimerkiksi tilanteissa, jossa on huoli siitä, että joku henkilö saattaisi vaarantaa turvallisuutta. Lisäksi ennalta estävään toimintaan kuuluu myös moniammatillinen Ankkuritoiminta, jonka tarkoituksena on moniammatillisesti puuttua ja ehkäistä alle 15-vuotiaiden rikoskierre.
Poliisin ennalta estävä työ on monipuolista
–Työssäni on kahden tai kolmenlaista tehtävänkuvaa, Mäkiprosi kertoo. Arkipäivät kuluvat usein siihen, että pidän yhteyttä toisiin alan ammattilaisiin, vastaan yhteydenottoihin, joita voi tulla asukkailta, järjestöiltä tai kunnan toimijoilta. Viikonloppuisin teemme paljon perinteistä valvontatyötä virkavarusteissa julkisilla paikoilla. Ajoittain hoidamme kiireisiä hälytystehtäviä, minkä lisäksi tuemme poliisin muuta operatiivista toimintaa ja osallistumme esimerkiksi koulujen päättäjäisiin liittyvään nuorten päihdevalvontaan.
Mäkiprosi kertoo kohtaavansa paljon erilaisia ihmisiä, sillä osa hänen työstään tapahtuu somessa.
”Kohtaan kattavasti erilaisia ihmisiä, teen työtä esimerkiksi Twitterissä, jossa puhun muun muassa haittoja vähentävästä päihdetyöstä. Yhteydenotot vaihtelevat esihenkilöasemasta olevista pitkäaikaissairaisiin, jotka puoltavat kannabiksen laillistamista”, hän kertoo.
Lisäksi Mäkiprosi kohtaa paljon ihmisiä kadulla. Hän kokee olevansa etuoikeutettu siinä mielessä, että ennalta estävän työn työnkuvaan ei kuulu esitutkinnan suorittaminen, vaan hän voi keskittyä rakentamaan vuorovaikutusta positiivisessa hengessä.
”Meidän ei tarvitse lähestyä ihmistä sillä näkökulmalla, että mitä tämä on tehnyt väärin. Ei haittaa, vaikka ihminen olisi hieman sekava tai päihtynyt. Voimme silti kysyä, että mitä kuuluu tai miten hän on menossa, pärjääkö varmasti kotiin asti ja voimme selvittää sen, että ihmisellä on asiat jokseenkin kunnossa. Se on muuttanut keskustelun luonnetta”, hän kuvailee.
Kohtaamisen merkitys poliisin työssä
–Poliisin työ nähdään usein voimankäyttönä ja rikostutkintana, mitkä ovat tavallaan poliisin omia prosesseja, kertoo Mäkiprosi. Pelkkä hälytystehtävä tai rikostutkinnan aloittaminen ei kuitenkaan vastaa siihen, mitä poliisin ja asiakkaan välillä tapahtuu ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Tämä ei vastaa siihen, miksi jotkut ovat hyviä poliiseja ja toiset todella hyviä poliiseja.
”Kyse on ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Taidepuolelta olen saanut ymmärrystä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja kohtaamisista sekä niistä prosesseista, miksi ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla”, hän jatkaa.
Mäkiprosi kertoo, että ihmisillä saattaa olla tarvetta purkaa pahaa oloaan, mikä voi olla ajoittain raskasta.
”Kun turvattomuutta koetaan omassa lähiympäristössä, turvattomuuden kokemus kohdistetaan usein johonkin tiettyyn ihmiseen tai ihmisryhmään. Kotiympäristössä ihmiset menevät usein herkästi puolustuskannalle ja siitä saattaa tulla sellainen vastakkainasettelu me vastaan muut. Voi olla haastavaa antaa voimaa antavia ratkaisuja, sillä ratkaisuja ei aina välttämättä ole tarjolla. Tällöin on tärkeää kannatella ihmistä psykososiaalisesti”, Mäkiprosi pohtii.
”Makeeta on se, kun joku kokee, että kyllä ne asiat järjestyy. Se on todella palkitsevaa.”
Kyse ei ole aina omasta halusta
Mäkiprosi kertoo, että on olemassa lainkuuliaisia ihmisiä, jotka eivät halua tehdä rikoksia, mutta tämän lisäksi on myös ihmisiä, joiden käytökseen saattaa vaikuttaa esimerkiksi muistisairaudet, riippuvuussairaus tai mielenterveyden haasteet. Hän huomauttaa, että vaikka kyseisiä kohderyhmiä rankaisisi, käytös ei välttämättä muutu, koska kyse ei aina ole ihmisen omasta valinnasta.
”Mielestäni ratkaisut löytyvät palvelujärjestelmästä, että saataisiin avun tarpeessa olevat ihmiset tuen piiriin. Se hyöty, että poliisina sanotaan, että joku on väärässä ja jonkun tulee toimia toisin, on saavutettu jo aikapäivää sitten. Tuomitseminen toimii lainkuuliaiselle ihmiselle, jolla on hyvät edellytykset ymmärtää asia ja muuttaa toimintatapojaan, mutta marginaaliryhmien parissa toimiessa on hyvä ymmärtää se, ettei kyse ole välttämättä omasta halusta”, hän kertoo.
Mäkiprosi painottaa sitä, että lähtökohta asiakkaiden tukemisessa on se, että malttaa kuunnella, mitä ihmisellä on sanottavanaan.
”Tärkeää on se, että poliisi jaksaa kuunnella ihmiselle itselleen tärkeäksi kokemat asiat. Kun poliisi ottaa vastaan asiakkaalle merkityksellisiä kertomuksia, niin vuorovaikutus sujuu usein mukavasti ja siihen voi lisätä sitten poliisin ammatillisen näkökulman. Esimerkiksi, jos lähistöllä on päihteitä käyttäville ihmisille suunnattuja palveluita, on ymmärrettävää, että palveluita käyttäessään heitä myös liikkuu lähialueella. Tällöin ihmisen oman kokemuksen voi yhdistää poliisin ohjeeseen ja tuoda asiakkaalle näkyväksi sitä, miten palvelujärjestelmä on suunniteltu toimivaksi.”
Millaisia kokemuksia sinulla on päihdepäivistä?
”Päihdepäivillä on ollut kiva tavata kollegoita, osa puhui nuorten näkökulmasta ja yksi edusti sisäministeriötä. Mielenkiintoista oli tavata valtion turvallisuusalan eri edustajia linkittyneenä päihdeilmiö-teemaan. Arkityössä päihteet liittyvät usein hälytystehtäviin, niin oli mukava nähdä kollegoita erilaisessa yhteydessä. Oli myös mukava osallistua keskusteluun ja vaihtaa näkemyksiä. Opin itse paljon. Paljon tuli esimerkiksi kysymyksiä miksi ette toimi niin tai näin, mistä sai paljon näkemyksiä omaan työhön. Monessa koko yhteiskuntaa koskevan teeman parissa päihteet ovat iso näkökulma. Missä on yhteisen keskustelun foorumi, jos tällaista yhteistä tapahtumaa ei olisi. Mielestäni se olisi iso puute”, Mäkiprosi pohtii.
Jotain sinistä puheenvuoro – mitä odottaa?
Mäkiprosi kokee, että hyvinvointiyhteiskunnan isoimmat ongelmat kulminoituvat tiettyihin rajapintoihin, joissa vastuualueet ovat epäselviä ja joista herkästi ajatellaan, ettei asialle voi tehdä mitään.
”Esimerkiksi julkinen tila ja turvallisuus kuuluu poliisille, mutta kohdatessa sairaita ihmisiä usein koetaan, ettei ongelmaan ole ratkaisua. Tarvitaan eri alueilla, ammattilaisten ja paikallisten asukkaiden välillä tapahtuvaa yhteistyötä. Se palvelee kaikkia. Puhumme osallistamisesta ja siitä saavutettavista hyödyistä. Helsinki ja toiset kaupungit ovat muutakin kuin viranomaisten prosessit. Tarvitaan vahvaa yhteistyötä, jotta palvelut saavuttaisivat kaikki tuen tarpeessa olevat”, Mäkiprosi kertoo.
Millaiset terveiset lähettäisit uusille kansanedustajille?
”Poliisin ennalta estävän työn näkökulmasta, oli kyse sitten nuoriin tai päihteiden käyttöön liittyvät ilmiöt, taustalla on usein kokemuksia osattomuudesta ja syrjäytymisestä. Nämä ovat sanoina todella käytettyjä, mutta niiden merkitystä ei oikein käsitetä. Syrjäytyminen on pelkkä jäävuoren huippu, sen syvyyttä harvemmin ymmärretään. Oman työni näkökulmasta yksi tärkeä teema on huumekuolemat. Jotta poliisityö olisi eettisesti kestävää ja hyvinvointia lisäävää, niin käyttöhuonekokeilu tulisi toteuttaa”, Mäkiprosi pohtii.
Heikki Mäkiprosi valmistui poliisiksi vuonna 2009, minkä jälkeen hän on suorittanut myös ensihoitajan (AMK) tutkinnon. Opintojen myötä hän siirtyi hälytystoiminnasta ennalta estävään työhön Helsingin poliisin ennalta estävään toimintaan. Työuransa hän on tehnyt Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Mäkiprosi kertoo harrastavansa taiteita, kuten musiikkia ja tanssia. Tanssiin kuuluu sosiaalista vuorovaikutusta ja kehollista ilmaisua, mistä hänelle heräsi kiinnostus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.