Tipattoman vaikuttajahaastattelu: Arttu Ylitalo

”Alkoholinkäytön lopettaminen sai alkunsa omasta Tipattomasta jaksosta, jota en tosin viettänyt tammikuussa. Tavoitteenani oli viettää kuukauden mittainen päihteetön jakso. Päätin etukäteen, että aion silti jatkaa elämistä täysin normaalisti. Kävin juhlimassa ilman alkoholia, tanssimassa ja laulamassa karaokea, mikä oli minulle tärkeää. Huomasin, etten tarvitsekaan alkoholia siihen, että voin mennä tanssimaan ja pitämään hauskaa ystävieni kanssa.”

34-vuotias helsinkiläinen somevaikuttaja Arttu Ylitalo tekee lifestyle-sisältöä pääsääntöisesti Instagramiin ja YouTubeen. Suurimpia teemoja ovat mm. elämäntapamuutos ja alkoholinkäytön lopettaminen. Vaikka aiheet ovat vakavia, Arttu tekee sisältöä rennolla ja positiivisella otteella.

Mukana Tipattomalla

Arttu kertoo, että Tipaton tammikuu on ollut hänelle käsitteenä tuttu ja hänen oma alkoholiton elämäntapansa on saanut alkunsa keväällä vietetystä Tipattomasta. Tämän vuoden (2024) Tipattomalla herätellään keskustelua nuorten miesten hyvinvoinnista ja tunnetaidoista, mikä on Artulle tärkeää.

Ylitalo näkee miesten mallin suomalaisessa yhteiskunnassa ahtaana. Hänen kokemuksensa mukaan nuorille kohdistetaan paljon paineita ja ihaillaan kovia arvoja. Pitäisi olla menestynyt uralla, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Haavoittuvuudelle ei ole sijaa.

–Jos mietin omaa nuoruuttani, niin silloin oli aika paljon paineita siitä, että ulospäin piti näyttää sitä, että kaikki olisi hyvin, vaikka näin ei todellisuudessa olisi. Haavoittuvuuden näyttäminen oli tosi vaikeaa, Ylitalo pohtii.

–Oma tipattomani lähti käyntiin urheiluvalmennuksesta. Olen aina vihannut liikuntaa, enkä ole koskaan oikein tykännyt siitä. Aloitin tehotreenin, johon kuului neljä harjoittelukertaa viikossa. Tajusin, etten voi juoda samaan tapaan kuin ennen, sillä juominen ja rankka treeni olisi terveysriski, Ylitalo kertoo. Ajatus Tipattomasta lähti oikeastaan siitä, että lähdin kokeilemaan liikkumista ja etsimään liikunnan iloa ja siinä samalla ajattelin testata päihteettömyyttä, miten se sujuisi ja pystyisinkö siihen, hän jatkaa.

Tipattoman jakson innoittamana Ylitalo ymmärsi, ettei tarvitse alkoholia hauskanpitoon ja päätti tehdä pysyvän ajattelutapamuutoksen.

– Elämäntapamuutos sisältää kyllä esimerkiksi terveellisempää ruokavaliota, enemmän liikuntaa ja vähemmän alkoholinkäyttöä, mutta suurin juttu siinä on se, että ihmisen pitää itse muuttaa omaa ajattelutapaansa, Ylitalo avaa.

Alku ei ollut helppo

– Olen aina ajatellut, etten pystyisi olemaan juomatta. Ajattelin, kun tein päätöksen kuukauden Tipattomasta, että tulisin kierimään tuskissani siitä, että haluan juoda. Rehellisesti sanottuna ensimmäinen kuukausi ei ollut helppo, mutta se ei myöskään ollut yhtään niin vaikeaa, kuin oikeasti olin kuvitellut, Ylitalo kertoo.

Hänen mukaansa alkoholittomuus on vaikeinta tilanteissa, joissa alkoholia on muuten käyttänyt, silloin negatiiviset tunteet nostavat päätään. Ensimmäiset kerrat ovat hänen mukaansa vaikeimpia. Esimerkiksi syksyllä hän osallistui ystävänsä häihin ensi kerran päihteettömänä.

– Saatuani kutsun keskustelin morsiamen kanssa ja kysyin alkoholittomista tarjoiluista ja tämä vahvisti, että alkoholittomia vaihtoehtoja on tarjolla. Minua helpotti tieto siitä, että tiesin, että alkoholittomuus on otettu huomioon. Ehkä jos häät olisivat olleet pienemmät, joihin tuodaan omat juomat, niin olisin sitten ostanut omat alkoholittomat juomani.

Onnellinen loppu

Vaikka Ylitalo kuvaa, että Tipaton kuukausi ei ollut hänelle helppo, hän silti löytää positiivisia näkökulmia aiheeseen. Esimerkiksi hänen mielestään oli hauskaa se, että kun hän lähti tuttuun tapaan juhlimaan kavereiden kanssa, mutta ilman alkoholia, hän oli ystäväpiirin ensimmäinen tanssimassa ja laulamassa karaokea.

–Tämä johtui siitä, että tiesin sen, ettei olotilani tai rohkeuteni tule muuttumaan illan aikana. Sillä ei ollut enää väliä, menenkö heti laulamaan karaokea vai vasta tunnin kuluttua, Ylitalo kertoo.

Päihteettömän elämänsä alkuun Arttu sai valtavasti tukea lähipiiriltään, mistä hän on äärettömän kiitollinen. Hän kertoo, että jakoi uutisen päihteettömyydestä heti päätöksen tehtyään someen ja lähipiirilleen. Ystävät ja lähipiiri ovat tukeneet häntä ilman painostusta, mutta silti ovat kutsuneet hänet entiseen tapaan yhteiseen ajanviettoon.

–Olen kuullut paljon tarinoita siitä, että kun lopettaa alkoholinkäytön, niin ystäväpiiri on jäänyt siinä sivussa myös. Alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen jotkut eivät välttämättä yhtä aktiivisesti pyydä toista mukaan juhliin.

Alkoholi turrutti epävarmuuksia

Ylitalo kertoo käyttäneensä alkoholia ensisijaisesti negatiivisten tunteiden käsittelyyn. Hän kertoo nuorena kipuilleensa oman identiteettinsä kanssa ja olleensa hieman epävarma. Alkoholista ei niinkään saanut hyvää oloa, vaan se poisti omia negatiivisia tunteita.

– Luulin koko aikuisikäni, että tarvitsen alkoholia siihen, että osaan pitää hauskaa, Ylitalo kertoo. Luulin, että elämä ilman alkoholia olisi todella tylsää ja sisällötöntä. Ajattelin, että ilman alkoholia en voisi käydä esimerkiksi homobaarissa, mikä on mielestäni ollut todella hauskaa. Ajattelin, etten voisi mennä baariin tanssimaan ja laulamaan karaokea ilman alkoholia tai rohkaisuryyppyä, hän jatkaa.

Ylitalon mukaan hänen ollessaan nuori gay-kulttuuri painottui aika paljon yöelämään ja juhlimiseen. Hän kokee, että on ihanaa, että queer-ihmisille on oma paikkansa, mutta toivoo, että seksuaalivähemmistöjen edustajille olisi tarjolla enemmän myös päihteettömiä kohtaamispaikkoja.

–Täytyy myöntää, että edelleenkin näin 34-vuotiaana aikuisenakin minua jännittää enemmän mennä homobaariin kuin tavalliseen baariin. Ehkä se johtuu jotenkin siitä, että homobaariin mennessä itse tietää, että siellä on myös muita homomiehiä ja asettaa itseään siinä vähän niin kuin näytille. Toisaalta monet kokevat homobaarit ikään kuin turvasatamaksi, jossa voi olla täysin oma itsensä.

Ylitalon mukaan seksuaalivähemmistöjen asema on parantunut vuosien varrella. Hän kokee itse olevansa positiivinen ja toiveikas persoona, eikä näe suuria uhkakuvia. Toisaalta Ylitalo kertoo Itsekin kokeneensa vähemmistöstressiä.

–Olen itse ollut onnekkaassa asemassa, että ystäväni ja läheiseni ovat ottaneet tiedon siitä, että kuulun seksuaalivähemmistöön todella hyvin. Mutta toisaalta esimerkiksi olen kokenut, etten ole voinut olla täysin oma itseni esimerkiksi kaikilla työpaikoilla, vaan olen joutunut ikään kuin pienentämään itseäni, Ylitalo avaa.

Tutustu itseesi

Ylitalo neuvoo nuoria, elämänsä alussa olevia, ehkä oman identiteettinsä kanssa kipuilevia tai epävarmuutta kokevia nuoria pysähtymään.

–Kliseisesti, niin kuin kaikki vanhat ihmiset sanovat aina, niin sinulla ole mikään kiire minnekään. Sinä olet nuori ja sinulla on koko elämä edessäsi. Nuorena on usein hirveä kiire saavuttaa asioita, juuri rahaa, autoja ja mennä eteenpäin, eikä pysähdytä miettimään sitä, mitä minä haluan ja miltä minusta tuntuu. Ajatus on enemmänkin siitä, mitä minun pitää saavuttaa tai omistaa, että ihmiset hyväksyisivät minut.

Ylitalon mukaan epävarmuudet liittyvät usein siihen, ettei henkilö ole yhteydessä itseensä.

– Minäkin olen aiemmin pelännyt olla itsekseni, kun en ole oikein tuntenut itseäni. Mitä enemmän tuntee itsensä, sitä helpompi on olla itsensä kanssa.

Tutustu Artun kaverikirjavastauksiin.